perjantai 22. tammikuuta 2021

Raskaus ja kuinka se minun kohdallani sujui

Olimme jo puhuneet hetken kihlattuni kanssa, että lapsi olisi tervetullut. Emme kuitenkaan yrittämällä yrittäneet vaikka aina kuukautisten alkaessa harmitti molempia. Elimme ihan tavallisesti ja yritin itse olla rauhallinen asian suhteen.
Havahduin helmikuussa 2017 siihen,että kuukautiset olivat myöhässä. Aloin ääneen pohtimaan milloin niiden olisi pitänyt olla ja äkkiä ostamaan testi. Vaikka testeissä lukee, että kannattaa tehdä ne aamuisin en kuitenkaan malttanut odottaa aamuun. Tein siis testin illalla ja niin selkeä plussa,että ei olisi edes seuraavana aamuna tarvinnut tehdä uutta. Toisen testin jälkeen asia oli aivan selkeä. Olen raskaana ja odotus oli kauhean pitkä, että sain soitettua neuvolaan aikaa itselleni. Perjantaista maanantaihin on yllättävän pitkä aika.
Sain sovittua itselleni neuvolaan ajan ja raskaus oli rv8 kun neuvolaan pääsin. Keskusteltiin normaaleista asioista raskauteen liittyen eikä tuolloin mitään huolia asian suhteen ollut. Osallistuimme myös siihen sikiöseulontaan myöhemmin eikä siinäkään mitään ihmeellistä todettu.
Ultraäänitutkimukset meni hyvin ja aina odoton seuraavaa kertaa innoissani milloin pienokaisen näen. Halusimme tietää sukupuolen etukäteen,että osaamme varautua vähän. Tyttöä luvattiin ja vaivuin vaaleanpunaiseen kuplaan. Aloin ostamaan loppuvaiheessa vasta vaatteita. Muistaakseni rv30 ostin ensimmäiset housut lapselle vaikka minun vanhempani olivat jo hankkineet sängyn jne jo ennen ensimmäistä ultraa, koska äitini tunnisti äänestä että yritän valehdella kun kerroin soittavani neuvolaan ehkäisystä. 
Raskauteni sai uuden käänteen synnytystapa arvio käynnillä... Virtauksissa häiriötä ja jouduin jäämään jo heti osastolle. Siitä alkoi jo valmistautuminen synnytykseen, koska lapsi ei pärjää enää masussa. Tämä tieto tuli rv36+4. Pääsin öiksi kotiin,mutta osastolla minun piti olla päivät. Muistan sen stressin kuin eilisen päivän. Kauhea tilanne ajatella,ettei kaikki ehkä ollekkaan hyvin ja kaikki voi mennä pieleen. Odotin hetkeä,että lääkäri sanoisi sektiosta tai synnytyksestä jotain. Päivät olivat pitkiä,mutta kun päivä koitti että rv37 sain synnytyksenkäynnistykseen apua. 
Synnytyksestä kerron seuraavassa postauksessa.
Missään vaiheessa raskautta en kokenut pahoinvointia (ellei lasketa kahvia joka teki heti oksettavan olon). Pystyin käymään normaalisti töissä ja olin energinen. Välillä tietenkin oli väsyneitä fiiliksiä ja halusin nukkua ja levätä, mutta se on normaalia. Liitoskivut tulivat joskus rv28 alussa lievänä, mutta myöhemmin kivut olivat jo aika kivuliaita. Niistä selvisin levon kanssa. Harmikseni en kauheasti raskauden aikana ottanut kuvia, mutta muutama on tallessa jossain kunhan ne löytäisin. Ehkä johonkin tulevaan postaukseen lisään ne.