Jouluni

Odotin erittäin paljon sitä, että saan viettää joulun perheeni kanssa. Eikä joulu ollut pettymys tänäkään vuonna :) Äitini ja isäni ajoivat luokseni 20.12 ja siitä jo oikeastaan alkoi minun jouluni. Äitini kanssa leivoimme tummia ja vaaleita pipareita. Halusin säästää leipomisen siihen, että leivon äitini kanssa, koska tämä oli ensimäinen kerta kun niitä leivon. Onnekseni ne onnistuivat vaikka tietenkin yksi pelti täytyy aina pipareita polttaa :D

Lähdimme sitten kohti pohjoista 22.12. Ensimmäinen pysäkki meillä oli Haapavesi ja mummula, koska Tellu koira piti jättää mummulaan hoitoon. Veljelläni kun on kaksi koiraa niin emme voineet Tellua sinne mukaan ottaa. Yhden yön vietimme mummulassa ja 23.12 tiistaina suuntasimme veljeni luokse Ouluun. Poikaystäväni tuli perässä sinne, koska hänellä oli vielä töitä tiistaina.

Jouluaaton vietimme siis veljeni luona. Päivämme alkoi uunipuurolla. Lasten kanssa sai touhuta enemmän ja vähemmän. Siihen vielä lisänä koiran pentu jolla ikää on noin 5kuukautta. Ruokailimme rauhassa ennen joulupukin saapumista. Yritin ottaa vähän kuvia, mutta en meinannut ehtiä ottaa kuvia, koska keskityin niin perheeseen ja joulun tunnelmaan.

Ruokailun lomassa mietimme sitä, että käymmekö ennen joulupukin tuloa hautausmaalla. Lopputulos kuitenkin oli se, että päätimme käydä siellä myöhemmin illalla. Kyllä lapset olivat malttamattomia odottaessaan joulupukkia. Sitten kun joulupukki tuli lapset olivat aika hiljaisia. Meillä on tapana aina ottaa kuvia joulupukin kanssa, mutta toinen lapsista oli sitä mieltä että hän ei halua. Minä olen aina ottanut itsestäni kuvan joulupukin kanssa jos joulupukki on ollut. Tämä joulu ei ollut poikkeus sen suhteen.

Lapset olivat malttamattomia sen suhteen, että eivät heti alkaneet lahjoja avaamaan ennen kuin kaikki oli jaettu. Voi se riemun määrä, kun lahjat oli jaettu ja he saivat alkaa niitä aukaisemaan. Meillä oli vain yksi ongelma. Oli eräs koira joka olisi halunnut olla koko ajan kaikessa mukana.

Kaikessa mukana vauhti korvien kanssa.

Joululahjaksi minä sain: kaksi elokuvalippua, lämpimät vuorelliset crocsit, kaksi kirjaa, villasukat, puhdistusaineita, jouluisen liitutaulun, kynttilä jonka ympärillä ässä-arpa sekä vähän rahaa. (jos jotain unohtui teen lisäyksiä)

Kirjoitan jatkoa sitten, kun kotiin pääsen reissusta :) Jatkoa luvassa pian :)

Vihdoin joulu

Pitkän odotuksen jälkeen se vihdoin saapui! Joulu nimittäin! Kauan tätä taas odotettiin, mutta on se ollut sen arvoista :) En ole joukukiireiltäni tänne ehtinyt kirjoittelemaan, mutta yritykseni on joulun jälkeen saada kirjoitettua enemmän ja useammin. Muutama idea minulta jo postauksiin löytyy, mutta jos teiltä lukijoilta ideoita löytyy mielelläni niitä toteutan :) Rohkeasti vain kertomaan jos ideoita haluatte antaa :)

Itse vietän jouluni perheeni kanssa tuttuun tapaan. Tällä kertaa Oulussa veljeni luona. Joulustani kirjoitan myöhemmin joulun jälkeen lisää, koska nyt haluan keskittyä perheeseen ja sukuun.

Haluan omalta osaltani toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Masennus...

Minulta on joskus kysytty, että miten masennukseen sairastuu? Eikö sitä muka huomaa? Miksi antaa itsensä sairastua? Ja monia muita saman kaltaisia kysymyksiä. Ei näihin ei ole vastausta. Masennus on sairaus siinä missä moni muukin on. Ei sitä voi ennustaa.

Usein ihmiset sekoittavat masennuksen väsymykseen ja uupumiseen. Ne voivat olla osa masennusta, mutta siinä on paljon muutakin mukana. Itselläni muistaakseni se alkoi ihan väsymyksenä, voimattomuutena ja oli tunne etten riitä. Mikään mitä teen ei riitä kenellekään ei edes itselleni. Itsetuhoisuutta tuli ahdistuksen ja riittämättömyyden myötä. En tiedä oliko osa syynä juurikin tuo ahdistus ja tunne, että olen nolla.

Olen tuntenut monia ihmisiä joilla on masennus ja olenkin heidän kanssaan keskustellut siitä, että mistä kaikki heillä alkoi. Kukaan meistä ei ole osannut kertoa tarkkaan mistä kaikki sai alkunsa. Kaikki me kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että olisi pitänyt osata puhua asioista. Se ettei ihminen puhu tunteistaan ja ajatuksistaan johtaa hyvin pian ahdistukseen. Ahdistuksen myötä tulee muutkin ongelmat.

Muistan monen ihmisen sanoneen, että tuo menee hetkessä ohi sinulla on vain huono päivä. Moni vähätteli minun tunteita sekä ajatuksia. Itseni kohdalla tiedän taustalla olleen koulukiusaamisen olevan osa syy, että minulle masennus aikoinaan tuli. Muutto uudelle paikkakunnalle, kiusaaminen ja puhumattomuus riittivät minulla sairastumiseen.

Nyt vuosien jälkeen olen iloinen, että nykyään asioista osaan ja pystyn puhumaan. Tiedän monien leimaavan minut, mutta tärkeintä on mitä läheiseni ja minä itse ajattelen minusta. En enää jaksa välittää niin paljoa muiden mielipiteistä, koska en voisi olla oma itseni jos välittäisin. Minä olen minä kaikkine kokemusteni enkä muuksi muutu.