Jännitystä

En ymmärrä miksi minua aina jännittää, kun olen menossa vanhempieni luokse. Tänään siis pitkästä aikaa vanhempien luokse Turkuun. Tai no pitkästä ja pitkästä aikaa. Vastahan minä kävin siellä lokakuussa. Haluaisin tietenkin käydä useammin, mutta se ei ole mahdollista. Onnekseni vanhempani käyvät usein minun luonani ja siinä on yksi syy miksi itse en usein Turussa käy.
Nyt sopivasti tuli hyvä syy miksi lähteä käymään. Täytyy hakea pakastin vanhemmilta ja paljon muuta mitä ollaan sovittu. Laittelen kuvia reissun jälkeen mitä sitä mukaan tulikaan :) Oli vain pieni jännitys, että saako isompaa autoa lainaan. Kun selvisi, että saa niin jännitystä oli, että moneltako se joutaa. Eilen selvisi, että saadaan ihan hyvissä ajoin eikä tarvitse yömyöhään ajaa :) Matkaa kuitenkin on tarpeeksi, joten ei ole mukavaa koko matkaa pimeällä ajaa.
Mielessäni on ollut se, että otanko koulu tehtäviä mukaan. Ajattelin että jos vähän ottaisin, mutta eihän se tehtävien kuljettaminen mukana tarkoita, että ehtisin tehtäviä tekemään. Toki ainakin ruotsin suhteen tiedän, että äitini voisi auttaa. Niin olenkin unohtanut kirjoittaa koulustani. Jos tekisin senkin tässä samalla :)

Käyn siis nettilukiota, koska opiskelu kiinnostaa minua. Tämä on loistava mahdollisuus suorittaa lukio, koska ei tarvitse kulkea koulu matkoja ja saa suorittaa omaan tahtiin kursseja. Opiskeluni ovat täysin kesken. Välillä teen paljon ja välillä on paljon kaikkea muuta, ettei vain ehdi tekemään koulu tehtäviä. Aloitin tällä viikolla ruotsin kurssin. Sekaisin tunnelmin ilmoittauduin kertaukseen, koska kielien kanssa minulla on aina ollut ongelmia. Tätini otti minuun yhteyttä ja hän kirjoittaa minulle aina ruotsiksi. Hän ymmärtää suomea, mutta ei osaa kirjoittaa suomeksi. Hän myös siis puhuu suomea, mutta kirjoittaminen hänen kanssaan sujuu niin, että saan välillä käyttää kaikki taitonsa, kun suomentaa tekstiä.
Tavoitteena opiskelun suhteen ei ole se, että menisin kirjoituksiin. Vaan se, että saisin suoritettua lukion oppimäärän. Meidän perheestä kukaan ei ole lukiota suorittanut, ellei lasketa veljeni avovaimoa. Moni muu meidän suvusta kuitenkin lukion on suorittanut. Tämä johti sitten tietenkin siihen, että haluan näyttää sukulaisilleni, että kyllähän meidänkin perheessä opiskellaan. Eikös sitä sanota myös, että oppia ikä kaikki!? Miksi en siis haastaisi itseäni? Matematiikka on osoittautunut haasteeksi, koska monet asiat olen unohtanut. Yllätyin siitä miten huonon numeron ensimäisestä kurssista sain, mutta positiivinen yllätys oli taas historian numero. Opin koko ajan itsestäni paljon, että millainen opiskelija olen.

Oho kirjoitinpa minä tätä kauan. Koko ajan pakkaan tavaroita tässä samalla, mutta kirjoittaminen yhtä kesken kuin pakkaaminen. Pitäisi keskittyä jompaan kumpaan. Jos siis keskittyisin pakkaamiseen, ettei käy niin, että huomaa hieman ennen lähtöä ettei ole pakannut tavaroita mukaan. Reissun tunnelmia kirjoitan alku viikosta.

Tämän myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista viikonloppua. Tietenkin myös Hyvää Ystävänpäivää! <3