Ei tarvinnut kauaa miettiä, että mitä kirjoitan kohtaan ikävöin. Vaikka kävinkin viikonloppuna Turussa vanhempieni luona. On minulla heitä jo ikävä samoin kuin koiraani Tellua. Veljeäni sekä hänen perhettään myös ikävöin, koska ei ole mahdollisuutta nähdä heitä usein, koska asuvat Oulussa. Keski-Suomesta kun ei ihan joka viikonloppu lähdetä käymään kylässä.
Elämäni aikana olen "joutunut" muuttamaan paljon ja eri kaupunkeja tästä johtuen on nähty. Ystäviä on jäänyt paljon muutoista johtuen eri kaupunkeihin. Osa ystävistä on pysynyt elämässäni, mutta osa ei. Nämä ystävät, jotka ovat jääneet elämääni ovat myös yksi asia mitä ikävöin. Yritän heihin pitää mahdollisimman paljon yhteyttä, mutta aina vain ei jaksa itse ottaa yhteyttä.
Osa sukulaisistani asuu myös kauempana, mutta onneksi on puhelin niin voin soitella heille. Mummulleni olen viime aikoina soittanut noin kerran viikossa vähintään. Haluan hänen ja papan tietävän, että ovat minulle todella tärkeitä ja että ikävöin heitä.
Varmasti jokainen ihminen,niin kuin myös minäkin. Ikävöidään heitä, jotka ovat keskuudestamme jo lähteneet. Tietenkin aina toivoo, että ei kukaan enää elämästä lähtisi, jotta ei tarvitsisi niin paljoa ikävöidä, mutta se ei ole mahdollista.
Ikävän tunne on tervettä. Jos ihminen ei ikävöi ketään tai mitään, uskon ettei hän kykene myöskään täydellisesti osoittamaan tunteitaan tai tuntemaan ylensäkkään mitään.
Toivottavasti tämä kertoo sen, mitä ikävöin eniten :) Ei oikein enää teksti tänään suju, kun alkaa tuo kohta josta hammas poistettiin jomottamaan. Ehkä huomenna jo parempi päivä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vastaan otetaan ruusuja sekä risuja, joten kerro rohkeasti mielipiteesti :)Kiitos kommentistasi :)