Koulukiusaaminen

Aina nousee myös otsikoihin (varsinkin syksyisin) koulukiusaaminen. Miksi vain syksyisin tästä on puhe, koska kyllä sitä kiusaamista näin keväälläkin tapahtuu? Se on jatkuvaa ja mielestäni siihen pitäisi AINA puuttua. Niin ei vain aina valitettavasti tapahdu.

Eilen asia nousi taas otsikoihin ja keskusteluun. Tämänhän tavallaan aiheutti Duudsonit ohjelmallaan Duudsonit tuli taloon. Jaksossa he puuttuivat kiusaamiseen ja huomasin jaksoa katsoessani samaistuvani tuohon pieneen poikaan.

Itse koin kiusaamisen enemmänkin haukkumisena, yksin jättämisenä ja hyvin harvoin oli fyysistä väkivaltaa, mutta sitäkin joskus oli. Pahinta varmaankin oli se, että olin yksin. Olin koulussa se tyttö joka pukeutui eri tavalla kuin muut, jolla oli outo sukunimi, ääni käheämpi kuin tytöillä normaalisti. Kävin jopa puheterapiassa, koska ajattelin sen helpottavan kiusaamista. Muistan että tuolloin selvisi miksi ääneni on tällainen, koska hengitän väärin kun puhun. Tuo tieto helpotti, koska siitä sain voimaa omalla tavallani.

Huomaan vielä nykyäänkin mieluummin porukassa vetäytyvän yksin, koska ajattelen että miksi ihmeessä he muka seuraani haluaisivat. Tämän tein myös meidän luokkakokouksessa 10.5. En asiaa edes pahemmin huomannut, kunnes eräs ihminen kysyi miksi istun hiljaa yksin. Tajusin silloin, että edelleen samaistun tuohon rooliin johon jouduin peruskoulussa. Moni ajattelee, että kyllähän ne kokemukset unohtaa ja jatkaa elämäänsä. Niin kyllä sitä elämäänsä jatkaa, mutta arvet ovat jo syntyneet sisälle eivätkä ne sieltä pois lähde.

Olen yrittänyt unohtaa kaiken mitä koin koulussa sekä samalla olen myös unohtanut paljon muutakin kouluun liittyvää. Ehkä parempi niin, koska en halua aikaista vanhoja haavojani uudestaan.
Onnekseni sain puhuttua asioita kiusaajieni kanssa selväksi ja sain myös anteeksi pyyntöjä niiltä ihmisiltä keneltä en sitä olisi odottanut. He sanoivat että heidän olisi pitänyt puuttua asiaan eikä vain seurata vierestä.

Kaiken kokemani kiusaamisen jälkeen olen tavallaan kiitollinen. Selvisin tuosta kaikesta ja osaan olla täysin oma itseni! Omalla oudolla tavallani ajattelen, että musiikki pelasti minut ja auttoi jaksamaan. Hiphop/rap oli sellainen musiikki josta sain voimaa ja siitä saan voimaa edelleenkin. Myös runojen sekä päiväkirjan kirjoittaminen on ollut minulle keino purkaa oloani.

Haluan haastaa teidät kaikki puuttumaan kiusaamiseen! Jos edes yksi ihminen(oli hän lapsi tai aikuinen) välttyy kiusaamiselta se on hyvä. Itse tulen menemään väliin jos kiusaamista näen ja toivon että muutkin niin tekisivät! Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut loukata ketään tai syyllistää. Toivon tämän kuitenkin aiheuttavan ajatuksia ja keskustelua positiivisessa mielessä, koska tämä on mielestäni tärkeä asia.