Onko elämä helpompaa sinkkuna, kuin mitä on parisuhteessa? Onko helpompaa ja parempaa asua yksin vai yhdessä? Siihen en osaa vastata, mutta molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kerron mielipiteitäni siitä miten minä asiat näen. Olen elänyt pitkissä ihmissuhteissa, asunut yksin ja avoliitossa. Ollut sinkku, kihloissa ja "vain" parisuhteessa. Oman näkemykseni mukaan kerron muutamia hyviä ja huonoja puolia näistä asioista.
Ensin kerron mitä hyviä puolia näen sinkkuudessa ja siinä että asuu yksin vaikka olisikin parisuhteessa.
Kun on sinkku ei tarvitse murehtia, kuin vain itsestään. Omaa aikaa on eikä tarvitse ajatella sitä, mitä toinen ajattelisi sinun menemisistäsi ja tekemisistäsi . Kun on vastuussa vain itsestään, stressiä on paljon vähemmän. Yksin asuessaankin tietää että saa omaa rauhaa ja aikaa, kun vain osaa sanoa sen ääneen. Ei sen poika/tyttöystävän tarvitse luonasi koko aikaa olla :)
Olen kuitenkin itsestäni huomannut sen, että välillä kun on yksin voi tulla hieman yksinäinen olo. Asuntoasi ei sotke kukaan muu, kuin sinä itse ja siten sotkun siivoamisen pitäisi olla myöskin helpompaa. Toki jos poika/tyttöystävä on paljon luonasi sotkua tietenkin on enemmän. Yksin asuessaan on mukavaa myös se, että voit katsoa televisiosta juuri sitä kanavaa kuin haluat. Pystyt kuuntelemaan lempimusiikkiasi eikä kukaan sano sinulle, että lopeta jo vaihta kanava tai levy. Yksin asuessa on hienoa se, että voit mennä esimerkiksi suihkuun tai saunaan sillon kun itsestäsi siltä tuntuu.
Nyt sitten niihin mielestäni huonoihin puoliin.
Sinkkuna ollessa usein huomaa kiinnittävänsä huomion siihen, että monet ystävät ja tuttavat seurustelevat, mutta sinä olet yksin. Siinä voi hyvin pian tulla ulkopuolinen olo. Ystävät ja tuttavat viettävät pariskunta iltoja joihin sinua ei tietenkään kutsuta, koska sinä olet sinkku. Tällaisiin tilanteisiin olen usein törmännyt. Voi tulla sellainen epätoivokin jossain vaiheessa, että enkö minä kelpaa kenellekään vaikka siitä ei olisikaan kyse. Sinkkuna on helpompi tuntea itsensä yksinäiseksi eikä ole ketään kenelle huolet jakaa. Silloin voi tuntua helposti siltä, että olet yksin vastaan muu maailma. Minulle ainakin tuollainen olo tuli usein, koska vastoinkäymisiä elämässäni on ollut enemmän ja vähemmän.
Yksin asuessa tietenkin kulut ovat suuremmat. Ruoka ei ole halpaa enään nykyään ja siihen kuluukin yllättävän suuri summa. Pitäisi olla varaa maksaa laskut, ruoka ja jos vielä haluaisi ostaa itselleen jotain kivaa. Itse olen nyt työttömänä huomannut sen, että rahat vain eivät riitä. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt shoppailemassa itselleni jotain. Laskujen jälkeen harvoin jää rahaa mihinkään muuhun kuin ruokaan. Itse joutuu olemaan paljon enemmän vastuussa kaikesta ja korjaamaan itse jos jotain on rikki. Esimerkiksi ei voi pyytää toiselta apua jos huomaa, että elektroniikka laite on rikki. Huoltoon sitä tuskin on varaa viedä ainakaan työttömänä.
Siinä muutamia minun mielipiteitä ja miten minä nämä asiat näin. Tietenkin on olemassa monia mielipiteitä asiasta :) Yksin asuvana ja työttömänä nämä asiat mieleeni tulivat vahvimmin ja halusin ne jakaa :) Tuli ehkä jotenkin sekava teksti flunssaisena, mutta menköön tämän kerran :)
Mielenkiintoinen teksti :) Sai taas uusia näkökulmia!
VastaaPoista❤: Lotta / My Happybubble
Mukava kuulla :)
PoistaOon kohta neljä vuotta asunut yhdessä mieheni kanssa enkä varmasti osaisi asua enää yksin. En ole ikinä edes asunut yksin jos kovin tarkkoja ollaan.
VastaaPoista:) Se onkin elämässä haastavaa jos käy niin, että "joutuu" asumaan yksin. Miehen kanssa yhdessä asuminen on helpompaa :)
Poista