Kerronkin ensin omasta ensi ihastuksestani. Hän oli Mika ja olimme samassa päiväkodissa aikoinaan Oulussa :) Jos leikimme pusuhippaa tietenkin jahtasimme vain toisiamme. Siihen se leikki yleensä sitten muiden osalta loppuikin :D
Nyt kuitenkin asiaan :) Tässä pitäisi kertoa ensirakkaudesta ja varmaankin siitä miten ihanaa se oli jne jne jne... Näin ei aina kuitenkaan valitettavasti mene.. Menetin yläaste ikäisenä sydämeni naapurin ihanalle pojalle joka hymyllään valaisi pimeät paikat. Olimme kavereita/ystäviä. Enempää meistä ei koskaan ehtinyt tulemaan. Yhdessä me kuitenkin ehdimme viettää monia ihania hetkiä ja niitä minä nyt muistelen.
Milloin oli piha talkoot ja me keräsimme yhden roskan, jonka jälkeen vain istuimme ja juttelimme. Milloin olin hänen luonaan koti bileissä ja milloin vain istuimme ulkona jutellen. Kaikki tämä kuitenkin loppui ennen kuin ehti alkaa. Kyllähän me halailtiin ja taisi sitä tulla pussailtua. Hänet vain vietiin elämästämme liian aikaisin. Hän siis kuoli junan alle. Muistan varmasti ikuisesti kun sen puhelun sain. Olin juuri linja-autossa matkalla takaisin kotiin päin, kun olin ollut reissussa. Muistan kun pääsin kotiin ja näin suruliputuksen. Näin hänen huoneen ikkunan, mutta oli vain kerättävä voimia ja kertoa asiasta vanhemmilleni. Sitten menin käymään hänen vanhempiensa luona. Ei tarvittu sanoja halaus riitti. Istuin keittiön pöydän ääreen ja joimme kahvit hänen äitinsä kanssa. Lupasin silloin, että tulen muistamaan kaiken sydämessäni. Näin olenkin tehnyt.
Valitettavasti minun ensirakkauteni ei ollut vuosisadan rakkaus tarina, mutta sydämessäni vieläkin rakastan ja ikävöin häntä. Varmaankin ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vastaan otetaan ruusuja sekä risuja, joten kerro rohkeasti mielipiteesti :)Kiitos kommentistasi :)